tiistai 14. joulukuuta 2010

Valkea Joulu....

Jo toukokuussa se keksittiin...meidän luokka värkkää pöydän joulumyyjäisiin! Ja kun toukokuuta kerran elettiin, tottahan toki hyräiltiin Vain valkeata Joulua...! ☺ Siinäpä samalla tuli teema myyjäisiimme!
Syksyn aikana idea kasvoi ja kehittyi niin, että itsenäisyyspäiväviikolla meillä oli myyjäispöytä koulun avoimien ovien tilaisuudessa. Tuotteita väsätessä tuli samalla suoritettua sekä tuotesuunnittelun, että kulttuurilähtöisen valmistamisen näytöt. Näyttötilaisuus oli koululla myyjäisten yhteydessä.


Ajatuksena meillä oli, että harmonisen kokonaisuuden saavuttamiseksi pidättäydytään vain yhdessä värissä tuotteissa...valkoisessa. Toinen pääväri oli hopea. Muotona lumihiutale sopi kokonaisuuteen hienosti!


Erilaisia tuotteita syntyi todella runsas määrä. Käsin painettua kangasta löytyi aika monesta...liekö syynä koko syksyn jatkunut kankaanpainokurssi. ;)




Sekä kokonaisuus, että tuotteet erikseen saivat kovasti kiitosta ja näytöstäkin suoriuduttiin lähestulkoon täysin pistein! 


Yksi artikkeli vain myytävistä tuotteista puuttui... Väsäsimme pikaisesti itsellemme valkoiset tonttulakit prodeeratuilla nimillä varustettuina...näitä olisi halunnut ostaa yksi jos toinenkin valkoisen joulun ystävä.


Meille tuo koulun myyjäistapahtuma ei tietenkään riittänyt, vaan varasimme pari pöytää myös Loimaalta Sarka-museon joulumyyjäisistä. Ja siellä kävikin sunnuntaina muutaman tunnin aikamoinen vilske ja vipinä.
Hämärässä aulassa, suurten ikkunoitten edessä, joista avautui upea talvinen maalaismaisema, pöytämme tuli hienosti esiin hohtavana ja kimmeltävänä keräten ihmisiä ympärilleen.


Ja ennen kuin tämä urakka oli saatu kokonaan vietyä läpi, syntyi jo seuraava idea...kun kerta toukokuussa mietittiin joulua, miksei joulukuussa voisi miettiä kevättä ja myyjäisiä keväisessä puutarhassa teemalla Puutarhajuhlat! Eli niitä odotellessa...☺


perjantai 12. marraskuuta 2010

Verhoilukurssi etenee...

Oma pieni pinkki tuolini alkaa olla valmiina...pienen jalkahoidon hän vielä tarvitsisi ja pienen koristuksen kylkeensä ennen näytteilleasettamista koulun käytävälle ja arviointia.


Tämä oli kurssin helppo osio...Möhkön kanssa työskentely onki sitten jotain aivan muuta! :)


Tuolivanhus näyttää jo päällekin päin niin jääräpäiseltä, että päätin aloittaa sen purkamisen jo kotona...mitä sitä kallisarvoisia oppitunteja tuhlaamaan moiseen puuhaan!


Voitte varmaan arvata miten tuolin kaikki eri kerrokset on vuosien saatossa kerännyt itteensä pölyä, purua ja moskaa! Ja miten ne pölisi kun siirsin noita kerroksia jätesäkkiin!


Mielenkiintoisinta purkutyön edetessä oli viimeisenä kerroksena vastaan tullut "pehmuste"...


...suikaleiksi leikattua sanomalehteä!
Siitäkös sitä pölyä vasta syntyikin! Samalla se myös paljasti tuolin historiasta sen, että se on valmistettu Suomessa! Ja opettajan mukaan paperisilppu viittaa pula-aikaan, eli tuoli olisi tehty heti sodan jälkeen.

Purettuani tuolia kotona autotallissa 15 tuntia, oli siinä vanhaa jäljellä enää vain jouset ja niiden sidokset...itse  kun en enää ollut varma mitä näille pitää tehdä.



 Tässä jamassa sitten kiikutin tuolin Loimaalle jatkokäsittelyyn ja purkuhommahan vain senkus jatkui!
Sekä jousien sidokset, että jousia suojaava puu piti poistaa...eli purkutunnit senkus lisääntyivät.
Naulat, nupinaulat ja sinkelit oli TODELLA tiukasti kiinni tuolin runkopuussa...ja se tuntui käsissä! ...ja työkaluissa!


Naulannostajasta katkesi pala!!

Mutta työvoitto tuli saavutettua ja Möhkö viimein siistittyä!


Tästä homma jatkui heti jousien sitomisella uudelleen pohjaansa (osa oli aikojen saatossa irronnut) ja uusien sidontojen tekemisellä. 
Ehkäpä tästä vielä tulee istuttava tuoli jonain päivänä!


perjantai 8. lokakuuta 2010

Ostoksia verhoilukurssia varten...

Koulussa on vuorossa jotain aivan uutta...verhoilua!
Ja jotta tunneilla olisi jotain työstettävää, alkoi suunnaton sopivan tuolin metsästys. Oli yllättävän vaikeeta löytää mieleinen tuoli, joka vieläpä mahtuisi kotiin jonnekin...ajatuksena oli, että makuuhuone kaipaisi pienen lepotuolin nurkkaansa...siis TOSI pienen ja Ekotoriltahan se viimein löytyi!
Tämä ihana rumilus nökötti siellä yhdessä nurkassa jääkaappien ja pakastimien takana odottaen minua. Kassalla myyjä vielä varmisti, että haluatko TODELLA ostaa TUON! ...ja kun edelleen olin varma halustani tämän tuolin omistajaksi, myi hän sen minulle kymmenellä eurolla. Kaksi euroa sain alennusta siitä hyvästä, etten ottanut kaikke tuoliin kuuluvaa mukaani...selkänojan superlonit olivat minusta jo sen verran elämää nähneitä, että saivat jäädä lepäilemään sinne kylmäkoneitten taakse.
Kankaan ostin jo kesällä Eurokankaasta, kun törmäsin tismalleen minun näköiseen ja ennen kaikkea, väriseen huonekalukankaaseen, joka kaiken lisäksi myytiin pois pilkkahinnalla! Ettekä varmaan arvaa minkä värinen se kangas on! No okkei...on se pinkki! Mut entä se hinta? ...3,6 metrin pala maksoi 7,40 €!! Mahtoiko myyjä silloisen helteen tuskastuttamana laskea kassalla jotain pieleen?!? No, en minä valita! :)
Tässä ruma ankanpoikaseni ennen käsittelyyn pääsyä:






Mutta ei siinä kaikki kurssini hommat...tänään kävimme siskoni kanssa täydentämässä romujen tuolien varastoani tällä muhkealla, muhkuraisella, rikkinäisellä ja LIKAISELLA yksilöllä:


Ja katsokaa kuinka ihanat jalat tässä möhköfantissa on:


Siskon perheelle on nousemassa uusi omakotitalo, jonka yläkerran perheen kolme poikaa tulevat asuttamaan ja tämän tuolin ajattelimme sinne poikien aulatilaan. Suunnittelimme siihen mustaa, kanvastyyppistä kangasta hopeanvärisillä tereillä ja napeilla. Eli siis varsin miehekästä meininkiä pinkin pikkutuolini vastapainoksi!

Saapas nähdä mitä näistä syntyy kun kurssi etenee! ☺


tiistai 21. syyskuuta 2010

Vihdoinkin jotain näytettävää! ☺


Viime vuonna koulussa tehtiin laskosverho, jonka minä toteutin valkoisesta pellavasta ruskeilla tehosteilla.
Jo tuolloin ostin samaa pellavaa varastoon ajatuksena tehdä verholle pariksi päiväpeitto. Aikaa ehti kulua jo sen verran, etten enää uskonut päiväpeiton koskaan somistavan makuuhuonettamme, mutta ilokseni olin väärässä!
Ja nyt sängyllämme leveilee ihan itse, hiellä ja tuskalla ommeltu pellavapeite! ☺


Voitte varmaan kuvitella fiilikset kun ahtaalla ompelupöydällä ommellen ja lattialla paloja leikellen ja asetellen yhdistin kerrokset toisiinsa...vuorina on ruskea puuvillasekoitekangas, sen päällä vanulevy (ei ihan niin paksu kuin olisin halunnut), sitten valkoisesta lakanakankaasta välivuori ja päällimmäisenä tuo ihana venyvä ja vanuva pellava!

Mutta toisaalta...mitä isompi haaste, sen suurempi on myös onnistumisen ilo ja riemu!



Vielä olisi pellavaa jäljellä myös tuon pikkuikkunan verhoon...saas nähdä miten sen kanssa käy... ;)


torstai 19. elokuuta 2010

Jälles täällä...! ☺

Muotokappa, vuoritetut silkkiverhot, pintamateriaalien opiskelua, talon kokonaisvaltainen sisustussuunnitelma pintoineen ja kalusteineen, näyttö marraskuun lopulla...PANIC!!! IHANAA!!! ☺

Eli opiskelut on taas lähteny kesän jälkeen käyntiin eikä mitenkään pehmeällä laskulla, vaan heti vauhdilla! ...niinhän me vissiin keväällä taidettiin toivoa... mut nyt tuntuu ettei pää ehdi mukaan ollenkaan. ;)

Kesän helteet ei paljoa innostanut ompelemaan/sisustelemaan...bambu-langasta virkatut tiskirätit ja keittiöpyyhkeet oli ihan riittävä työ pitämään kädet rauhallisina. Vaikka kyllähän sitä kait jotain pientä muutakin tuli värkättyä...laitan niistä jossain vaiheessa kollaasin vaikka, jotta uskotte... ;)
Niin ja tehtiinhän me mökillä keittiö- ja vessaremppaa...
Jotenkin sitä aina kuvittelee että loman aikana saa aikaseks paljon enemmän...mutta tärkeintähän kait on se lomailu ja lepo!


Oikeaa syksyä odotellen,


torstai 27. toukokuuta 2010

Ekan vuoden viimeinen palautettava työ...

Nyt kun kaikki kirjalliset tehtävät on palautettu ja opinnäytetyö suoritettu hyväksytysti, on jäljellä enää plastisen sommittelun kurssin työ koululle kiikuttamista vaille valmis.
Plastinen sommitteluhan on kolmiulotteista sommittelua, eli vaihtoehtoina työlle oli reliefi, pienoisveistos, tilanjakaja tai mobile. Itse toteutin tuon viimeisen, eli mobilen.

Tehtäväksiannossa oli, että työ tehtäisiin mahdollisimman pitkälle kotoa jo löytyvistä ja/tai kierrätettävistä materiaaleista. Juuri ison rempan tultua kotona valmiiksi voitte kuvitella, että kaikki ylimääräinen roina on tarkasti siivottu nurkista pois, joten siksi tuon kierrätysteeman sain unohtaa samoin tein.
Käsityö ja askartelumateriaalit oli tietysti kaikki tarkasti tallessa, joten aluksi suunnittelin tekeväni paperinarusta kukkamobilen.



Tuo kotoa löytynyt naru oli kuitenkin jotenkin liian tönkköä, eikä kukista tullut mielestäni kauniita ja niitä oli ikävä vääntääkin, joten siirryin seuraavalle laatikolleni.
Sieltä löytyi huovutusvillaa ja -neulain. Eikä liene yllätys että vaaleanpunaista villaa oli pariakin eri sävyä jemmassa! ☺



Eli siitä sitten ruusuja huovuttamaan!
Ja kun vielä kaivelin "aarre"laatikoitan, oli päivänselvää, että myös helmiä ja timantteja pitää saada mukaan! Tuliko tää yllätyksenä?! ;)


No okei...tunnustan, että nuo "oksien" kärkiin kiinnitetyt timantit ostin vartavasten tätä työtä varten (Tiimarista 2,40 €!), mut ettehän kerro Ullalle! ;) Kaikki muu löytyikin sitte laatikoista...jopa tuo vihreänä versoava satiininauha. Mihinköhän tarkotukseen lie senkin joskus olen ostanut...kortteja varten varmaan.

Mut kun sitten nää kaikki härpäkkeet yhdistettiin riippumaan poikien vanhaan, nyt vihreällä päällystettyyn renkaanheittorenkaaseen (mikä sana!), syntyi:


Ihan 100 vuoden unen verran en jaksanut ruusuja huovuttaa, joten siksi on tyytyminen vain päiväuneen!
Ihanaa tehdä jotain näin pehmeää, ruusuista ja romanttista! ♥


tiistai 11. toukokuuta 2010

Ensimmäinen näyttö!

Tiistaina 18.5.2010 arvioidaan meidän, luokkakaverini Johannan ja minun, ensimmäinen opinnäytetyö, jonka saimme tehdä Littoisten verkatehtaalla olevaan ihanaan asuntoon.


Asunnon päätyseinä on lähes tulkoon kokonaan pelkkää korkeaa ikkunaa...verhojen valmispituus on jopa 3,5 metriä!


Asunto on sisutettu tyylikkäästi tummapuisilla, vanhoilla ja uusvanhoilla huonekaluilla ja esineillä. Kuparin sävyä löytyy useammastakin kohtaa asunnosta ja siitä nappasimme idean verhojen kankaiksi.

Verhojen lisäksi teimme verhojen kankaista kaksi koristetyynyä sohvalle ja huonekalukankaasta istuintyynyt ruokailutuoleihin.
Ruokailutuolien kankaasta jäi sen verran ylimääräistä, että pieni jakkarakin sai pehmustetun päällisen.


Verhot tehtiin epäsymmetrisesti niin, että toisella puolella on vain läpikuultava verho ja toisella puolella läpikuultavan kaverina silkkimäinen, paksumpi verho.


Portfolio näytöstä on melkein valmis...tiistaina sen sitten kuulee miten olemme onnistuneet.
Itse olemme kovasti tyytyväisiä!☺

perjantai 7. toukokuuta 2010

Koko luokan yhteinen projekti...äidinkielenluokan uudistus.

Saimme maanantaina päätökseen koko luokan yhteisen projektin, jonka tilaaja oli yhden koulumme yksikön äidinkielenopettaja, kun kävimme asentamassa verhot ja muut tarvikkeet paikoilleen. Alunperin oli tarkoitus uusia vain verhot, mutta jotenkin se siitä sitten vähän laajeni... ☺

Luokassa on "mielenkiintoisesti" pitkä rivi matalia yläikkunoita, vaikkei kellaritilasta olekaan kyse. Vanha verho oli rypytetty kappa tarranauhalla laudan päälle kiinnitettynä.


Jokin aikaa sitten luokkaan on hankittu uudet tuolit, joiden värimaailma on aivan muuta kuin verhojen. Tuolit olivatkin innoituksen lähde uusia verhoja suunniteltaessa.


Paloturvallisesta Drapilux-kankaasta löytyi yllättävän hyvin kaikki kuusi tuoleissa olevaa väriä.


Seinälle, verhojen alle, Elina suunnitteli ja toteutti kolme runotaulua...ja tietty edelleen samaa värimaailmaa noudattaen.


Katossa kulkeva ruma ilmastointiputki olisi ollut mahdoton tehtävä peittää mitenkään, joten teimme sen, mitä oli tehtävissä ja korostimme sitä punaisella maalilla. Ja siitä tuli ikäänkuin punainen lanka koko juttuun!
Hyllyjen päälle hankittiin erilaisia säilytyslaatikoita ja vanha tummapuinen naulakko maalattiin siniseksi.



Ikkunaseinää vastapäätä olevat kaksi suurta ilmoitustaulua haluttiin myös pirteämmiksi ja niinpä ne päällystettiin hauskalla sarjakuvakankaalla, jota värjättiin sieltä täältä tehosteväreillä.


Vielä lopuksi pöytien päällä olevat sähköpistokerasiat piilotettiin pieniin verhokankaan tilkuista tehtyihin suojuksiin.


Kokonaisuudesta tuli ainakin toteuttajien mielestä paljon entistä pirteämpi ja innostavampi! Eikä runsaat kirkkaat värit tehnyt tilasta yhtään liian levotonta.
Totuuden nimissä täytyy vielä mainita, että maalaustyöt teki joku muu kuin meidän luokka...tosin täysin meidän suunnitelmien mukaan. ☺
Jännityksellä jäämme odottamaan luokkaa käyttävien oppilaitten ja opettajien kommentteja!